Ympäri mennään ja yhteen tullaan, hassuja sattumuksia kuningaskunnassa.
Viisi viikkoa sitten, mutta silti tuntuu kuin vasta olisin lähtenyt National Park Thy:n qigong retriitistä pää niin pilvissä, että ajoin autolla ensimmäisessä tuppukylässä tuhatta ja sataa peltipoliisiin.
Mikä lie pään sekoittanut 🙂
Mistä keksin Tanskanmaalle lähteä qigong retriittiin ?
Tapasin Lillianin mentyäni Hu Xiao Fein leirille Berliiniin (lue täältä). Kun huomasin hänen ilmoituksen retriitistä, ei mennyt montaa hetkeä sähköpostin lähettämiseen. En tiennyt mitä liikesarjoja leirillä tehdään, mutta paikka oli luonnonpuisto. Opettajana Pekingin urheiluyliopiston professori Yang Yubin. Lillian ihana esimerkki kuninkaallisesta malli kansalaisesta. Mitäpä sitä muuta tarvitsee tietääkään. Ostin seuraavana päivänä lentoliput odottamatta vahvistusta Lillianilta sovinko mukaan vai en ! Universumi tiesi mitä tarvitsen:)
Leiriytymispaikan päämajaan saapuminen vaati hiukan seikkailua ja pelastavan Kerstine-pyöräilijän apua. Mutta perillä onnellisesti. Onneksi.
Heti päämajaan saavuttua rauhoittui mieli ihanien ihmisten lämmössä. Atlantin myrsky tuulet sekoittivat hiukset ja vaatteet, mutta lämmin vastaanotto on jo pyyhkinyt mielestä sen hiekkatuulen ? Vai oliko sitä sittenkään ? Aurinkohan vain paistoi !?
Saapumispäivänä lauantaina aloitimme sarjan DaoYin YangSheng Gong Bao jian gong parissa. Sarja oli päässyt osittain unohtumaan, mutta muistui nopeasti mieleen. Tämä on niitä kivoimpia ensimmäisiä sarjoja, joita Ainolan puistossa reenattiin dyysg-sarjoista. Tämä oli se sarja, jonka musiikki tarttui ”pulssiin” 🙂
Olipa ihanan mukava yllätys 🙂 suu messingillä koko ajan.
Illan tullen teimme ilta unille rauhoittavia meditaatioita ja löysin ”haukotuspisteen” kämmenestä 🙂 Tai ihku Yang Yubin sen meille näytti ja näytti esimerkillään huutaen kuinka kovaa akupiste painelun täytyy sattua (siis vissiin jos ei ala haukotuttaa, se ei ihan tullut minulle selväksi:) ) Kämmenessä keskisormen tyvessä nimettömän puolella ! Koittakaapas ! Joo, on kippee ja sattuu joka päivä 🙂
Minulle retriitin kaikista ihmeellisin sattumus oli THE Book Yang shen taiji bang.
2018 matkasin muiden mukana (katso tarinaa täältä) Pekingin urheilu yliopistoon opiskelemaan DYYSG sarjoja upeiden BSU professorien johdolla. Ostin sieltä erinäisen määrän kirjoja ja hauskan muotoillun pienen KEPIN !
Uskomatonta, mutta totta ! Ihmettelin siellä. Lillian ihanainen lainasi minulle välineen siellä, koska en tiennyt mitä oli tulossa. Se toinen sarja. Sanaton Olen.
Yang shen taiji bang sarjan parissa vietimme pari aamu ja iltapäivää. Sisätiloissa 🙂
Opettelimme olemaan kärkenä. Esitimme toisillemme mitä tehdä. Vinkeetä. Hyväksyvä lämmin ilmapiiri sai minutkin astumaan oman ryhmäni eteen kolmelle muulle ryhmälle liikettä esittämään.
Jännää miten sanaton lämmin energia tarttuu ja saa tekemään jotain mitä ei uskoisi tekevänsä. Ekaa kertaa liike esillä ja siitä vaan sinne vaan 🙂
Sanaton kiitollisuus täytti mielen joka hetki. Minulle puhuttiin välillä tanskaa, koska en erottunut joukosta 🙂
Olin hetkessä kiinni. Mitään muuta ei pyörinyt mielessä.
Minun tiivis raskas Qi sai lattialaudatkin notkumaan 🙂
Se mitä retriitiltä odotettiin koko porukalla, olivat yhteiset pyöräily- ja kävelyretket. Luonnossa luonnon osana oleminen. Olla. Olla yhdessä Yksi.
Minä odotin innolla pääsyä Atlantin rannalle huimia aaltoja hengittämään. Vihdoin koitti sekin päivä.
Rannalle päästyä en malttanut olla ottamatta kenkiä jalasta ja lähes juosten aaltojen sekaan. Joo, olin märkä melkein kainaloihin asti. Juu, ja ei ollut uimapukua päällä eikä alla:)
Päämajalle palattua sain kunnian kertoa kokemuksestani. Siitä kuinka meren voima tarttui ”puseroon” ja jalat sanamukaisesti juurtuivat juoksuhiekkan aaltojen pyyhkiessä lisää hiekkaa varpaiden päälle.
I was literally grounded ! And it was really wow-feeling ! Speechless. Thank You for inviting me.
Kaikkien näiden lisäksi teimme myös kaksi ääni meditaatiota, maksalle ja sydämelle. Äänimeditaatiossa ”laulettiin” hengityksen tahdissa pitäen käsiä sille elimelle kuuluvalla tavalla. Tämän harjoituksen sisäänhengitystä en osannut, mutta ilmeisesti värinä aallot kuitenkin avasivat jotain jänniä tuntemuksia useamman ilta unen alkuun. Spiraaleita kämmeniin. Jännää. Täytyy löytää ne musiikit 🙂
Ensi vuoden retriittiä innolla odottaen Tanskan paratiisi saarella.
En voi jäädä pois sieltä, kiitos 🙂